Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

isiä ikävä<3

Isäni kuoli juhannuksena vuonna 2009. Aikaa siitä on jo, mutta silti tuntuu kauhealta. Tuntuu kuin ei ikinä pääsisi asiasta ylitse...(eihän siitä koskaan pääse) Pahinta on vielä, että veljeni kuoli samana vuonna, mutta 8.2.2009... Jouduin eka saattamaan veljeni hautaan ja sitten vielä isäni... Isäni kuoli aivokasvaimeen. Hän sairasti sitä 3vuotta ja 3 kuukautta. Muistan sen päivän kun eilisen kun minulle ja veljilleni kerrottiin isäni syövästä.
Lääkärit antoivat isälleni maksimissaan 3 vuotta elin aikaa... kasvain oli pahimmasta päästä vielä. Isäni kävi ainakin 4 kertaa leikkauksessa, mutta turhaan. Aina se vaan oli levinnyt ja uusiutunut.
Viimeisen 3 kuukauden aikana isäni meni niin pahaan kuntoon, että halvaantuin vasemmalta puolelta kokonaan. Oli kauheaa katsoa sivusta kun rakas isä kärsi kivuista. Juhannus aamuna äitini soitti minulle ennen yhdeksää. Ihmettelin kun äiti soitti niin aikaisin minulle. Tiesin, että jotain pahaa oli tapahtunu...
Muistan ne sanat kun äiti sanoi minulle että isä nukkuin pois kaksi tuntia sitten, mummun on täälä ja pappa on tulossa hakemaan sinua kotiin. Kun pääsin kotiin, näin vain tyhjän vuoteen ikkunan edessä. Silloin vain huokasin helpottuneena ja sanoin äidille että, onneksi isä on veljen kanssa paremmassa paikassa, ei kärsi enään.
Isällä oli kuulemma hymy kasvoillaan, kun hän nukkui pois.

Otan osaa kaikille ketkä on menettäny omaisen ja voimia.
tanja92 | 14.12.2010 klo 21:59:33