Re: Lapseni on Enkelii..

Voi, paljon voimia teidän perheelle! Elämä on tosiaan niin surullista ja epäreilua välillä...

Kun tässä nyt on joutunut väkisinkin pysähtymään ja miettimään asioita äidin kuoleman jälkeen, on pelko hieman lisääntynyt, että mitä jos omalle lapselle tai muillekin läheisille käy jotain. Mutta onneksi nuo pelot ovat hetkittäisiä ja kun kukaan ei voi näihin asioihin vaikuttaa, niin turhaahan niitä on surra etukäteen. Yritän elää hetkessä.

Kyllä minuakin auttoi ihan arjen jatkaminen. Arjen tohinoissa olen huomannut, että suru tulee kuitenkin aina tietyissä hetkissä ja silloin olen antanut surulle tilaa, sen jälkeen on taas helpottanut vähäksi aikaa.

Paljon jaksamista teille!