Isän kuolema shokki

Isäni nukkui pois eilen päivällä. Vielä 2vko sitten oli kotona ja su illalla veimme hänet syöpäklinikalle,maanantaina alkoivat sytostaattihoidot. Isällä oli ruokatorvensyöpä,levinnytkin vaan kasvaimen viereen,ei mihinkään elimiin. Sytostaattia meni 24h suoneen ja ti alko oksentelu ja paha olo ei helpottanut,ei pystynyt syömään mitään. Se nyt kuuluu sivuoireisiin. To alkoi sitten kauhea ripuli mihin ei auttanut mitkään ripulilääkkeet,kaikki tuli ulos koko ajan. Viime ma munuaisarvot laskivat mutta saatiin taas palautettua juomisella. Sitten tulehdusarvot nousivat. Sytostaatti lopetettiin heti melkein ripulin alettua ja aloitettiin antibiootit. To lähdettiin sairaalasta vielä positiivisin mielin vaikka olikin aika heikossa kunnossa,mutta ihmekkö tuo kun ei puoleentoista viikkoon ollut syönyt ja eri lääkkeitä tuli koko ajan. To-pe välisenä yönä tuli soitto että kaikki arvot ovat romahtaneet,oli paha ripulin aiheuttama suolisto bakteeri-infektio. Vietimme koko päivän äitini ja siskona kanssa sairaalassa isän vierellä,iltapäivällä lähdimme kuitenkin kotiin vähäksi aikaa. Illalla tulikin sitten soitto että isän kunnossa on tapahtunut totaalinen romahdus eikä paluuta enää ole. Tieto romahdutti meidät täysin. Viimeisen vuorokauden vietimme isän vierellä. Eilen aamulla irrotettiin kaikki mahdolliset lääkeletkut,happinaamari jäi ja verenpaineen seuranta. Sekin sitten laski pikkuhiljaa ja lopulta lopetettiin hapen saantikin. Isä loppuhetkistä jäi kuitenkin kaunis muisto,näytti niin rauhalliselta eikä kipuja ollut. Odotimme vielä että isä laitettiin kauniisti sängylle ja pääsimme vielä hyvästelemään.
En ole vihainen syövälle vaan hoidolle jonka piti parantaa. En vaan pysty hyväksymään että ripulia ei saatu taltutettua. Tiedän että ruokatorven syövästä parantuminen on 50/50 ja n.8% on elossa vielä 5v.päästä mutta olisin halunnut pitää isän edes joitakin vuosia vielä.
Itkettää koko ajan ja ahdistaa. Pitäisi kuitenkin yrittää jaksaa jo äidin takia etten menetä häntäkin. Onneksi minulla on ihana mies joka jaksaa tukea meitä kaikkia ja hoitaa siinä samalla meidän kahta pientä poikaa.
Olisi kiva kuulla onko kellään muulla vastaavia kokemuksia. Voimia kaikille muillekkin läheisensä menettäneille .