Surua surun perään

Hei. Olen yli 3 vuoden ajan kirjoitellut tänne, siitä lähtien siis kun äidilläni todettiin munasarjasyöpä. Hän menehtyi siihen kotisaattohoidossa syyskuussa 2010. Kirjoittelin useammille palstoille, sain tietoa sairaudesta ja tukea joka vaiheessa.

Nyt on perhettäni jälleen, puolen vuoden jälkeen, kohdannut uusi suru, käsittämätön tragedia. Veljeni kuoli nyt maaliskuussa, hän surmasi itsensä. Olemme kokeneet jotain niin järkyttäviä tunteita, pelkoja, ahdistusta, ettemme tienneet tällaisia tunteita olevankaan.

Äitini kuolemasta aloin jo toipumaan ja sitä surutyötä teki jo sairauden aikana. Tämä on ollut niin raskasta aikaa..Olemme saaneet välittömästi kriisiapua ja aion käydä psykologilla keskustelemassa nyt säännöllisesti.

Vahvana tunteena on elämisen pelko juuri nyt. Tuntuu, ettei puhelimeen uskalla vastata, jos siellä joku soittaa ikäviä uutisia..
Aion kuitenkin selvitä tästä, tiedän että tämä vie aikaa.

Onko teille muille sattunut että olette menettäneet useamman läheisen lyhyen ajan sisään? Miten olette toipuneet?