Re: Mun äiti kuoli

Hei,

meidänkin äiti kuoli viime vuonna, lopulta syöpä levisi keuhkoihin. Syöpää vastaan taisteltiin pari vuotta, mutta milloinkaan en ajatellut, että näin kävisi. Eihän meidän äiti voisi kuolla! Ei vielä ja miten on elämää sen jälkeen???

Isä on myös kuollut aiemmin. Mutta äiti on aina äiti minulle. Siitä ei pääse mihinkään. Äidille olin aina pikkutyttö vaikka olenkin jo aikuinen. Kukaan ei enää rakasta minua samalla tavalla kuin äiti rakasti. Eikä voikaan, äidinrakkaus on pyytteetöntä ja ainutlaatuista.

Mitä nyt? Mitä on jäljellä?
Mikään ei ole samanlaista. Mikään ei tunnu samalta. Hetkittäin saatan olla pienistä asioista elämässä onnellinen, mutta sitten taas muistan mitä on tapahtunut ja vetäydyn omaan kuplaani.

Nyt on vielä liian aikaista sanoa, että kyllä elämä voittaa ja vielä tulee aika, kun asiat on paremmin. Ehkä ei tulekaan sellaista oloa. Mitä sitten. Ehkä surulla on tarkoitus. Ehkä haluankin muistaa äidin joka päivä, kunhan en sure ja ikävöi ihan joka hetki. Kunhan selviän elämässä ja vielä opin hymyilemään aidosti. Se riittää.

Ja ehkä joku päivä saan itse olla äiti.