Re: ikävä iskää

Hei,
Meillä meni tosi nopeasti kaikki ohi...
Isä soitti mulle 25.1 et on joutunut sairaalaan,
Kun oli loppuvuodesta asti kärsinyt vatsakivuista
mitkä sitten ajan kanssa vaan paheni, ja viimenään
sairaalaan lähti apua hakemaan.Hänellä myös hirveä
määrä askitesta vatsaontelossa...10 litraa!
Siitä soitosta meni tasan 5 vkoa...1.3 hän kuoli.
Ihan murskaavaa! Me odotettiin ensin 2 vkoa
tutkimusrumbassa, seuraavat 3 vkoa odotettiin
oikeaa diagnoosia, isä kerkesi nukkua pois pvää
ennen tuloksia...huoh, vieläkin kun asiaa ajattelen
niin tunnen itseni niin voimattomaksi ja
surunmurtamaksi :'(
Voi, mistä me saadaan voimia kun tuntuu et se
päivä kerrallaan-mantra ei kyllä voi auttaa ikinä.