Isä,

Isä, tulit taas uniini yhtä todellisena kuin silloin kun sait olla vielä luonamme. Tulit huoneeseeni mustassa t-paidassa ja farkuissa ja kasvoillasi se ihana hymy, jota olen niin kaivannut. Sanoit, että olet tullut takaisin, et ole kuollut vaan on tapahtunut väärinkäsitys ja kaikki ovat luulleet sinun kuolleen vaikka olet ollut turvassa toisessa paikassa. En voi uskoa puheitasi, toivon vaan että se on totta!! Pyydät koskettamaan kättäsi mutta en tohdi, koska pelkään että en tunne sitä ja tilanne on vain pahaa unta... Tuot kätesi lähemmäksi minua ja otat minua kädestä kiinni, jotta tuntisin sinut ja saisin huomata, että olet todella elossa ja kaikki on ollut vain suurta väärinkäsitystä. Voi kuinka olen kaivannut isä sinun kosketustasi, huolenpitoasi ja rakkauttasi. Pidän sinua kädestä kiinni, sinä hymyilet, minä itken ja hetken elän siinä uskossa , että olet taas luonani. Kaikki on hyvin ja nyt elämä jatkuu niinkuin ennenkin. En malta odottaa että pääsen kertomaan lapsilleni, että pappa on tullut takaisin meidän luoksemme...Sinä vain hymyilet, kasvoillasi ei ole hätää, olet komea ja niin rauhallinen. Sinulla on kaikki hyvin. Ja minulla nyt myös kun sain isän takaisin...

Mutta sitten herään tästä kauniista unesta, jonka en olisi halunnut koskaan loppuvan. Karu todellisuus lyö kasvoilleni niin kovaa, etten halua herätä! Miksi!!Miksi se oli vain unta, mikeset voi tulla luoksemme takaisin, miksi isä sinä olet kuollut. Tarvitsisin sinua vielä niin paljon!

Toivuttuani tästä samalla niin ihanasta unesta kuin karusta heräämisestä todellisuuteen minun on pakko hyväksyä, että olet poissa. Toivon kuitenkin, että tulet vielä monesti uniini, koska silloin saan olla sinun lähelläsi vaikka sen pienen hetken....Kestän kyllä vaikka herääminen todellisuuteen on kamalaa...Kunhan vain tulet vielä uniini....Isä, meillä on ikävä!! Olet rakas!!

Tyttäresi Jonna