Ruokatorven syöpä vanhemmilla

Hei!
Olen 18 vuotias tyttö ja ajattelin nyt sitten ensimmäisen kerran puhua vieraille avoimesti vieraille ihmisille tilanteestani.Olen ainut lapsi perheessämme ja n.3 vuotta sitten sain kuulla äitini sairastavan ruokatorven syöpää.En ottanut sitä silloin niinkään tosissani, koska tietenkin ajattelin äitin selviävän sairaudesta ja niin tapahtuikin.Siinä meni puolivuotta normaalia arkea jatkaen kunnes tuli tieto siitä, että syöpä on uusiutunut.Tuolloin tilanne muuttui omissakinn silmissäni vakavempaan suuntaan, kun äitini ruokatorvi poistettiin ja päivä koitti, kun en kuulisi enää ikinä oman äitini ääntä.Taas saatiin huokaista helpotuksesta, kun äiti suunnitteli menevänsä töihin ja laitattavansa kurkkuun laitteen , jolla kykenesi taas puhumaan.Samana syksynä kuitenkin tapahtui käänne, jota kukaan ei ollut odottanut.Isäni sairastui tismalleen samaan syöpään.Ennuste oli jo alkuun huono.Hoidot aloitettiin ja mentiin päivä kerrallaan.Äitini syöpä uusiutui kolmannen kerran ja maailmani oli kaatumassa.Tunteiden ja ajatusten käsittely on entistäkin vaikeampaa.Vuoden 2013 huhtikuussa saatiin viimein hyviä uutisia ,että vanhempieni syöpä oli pienentynyt molemmilla.Jo varmaankin kymmenes käännekohta tapahtui viimeviikolla, kun rutiinikäynnistä sairaalassa tuli painajaisen alku.Äidin syöpä oli muutamassa kuukaudessa levinnyt niin pahasti että hoidot lopetetaan muutaman viikon päästä.Tiesimme jo viimejouluna että siitä tulisi meidän viimeinen yhteinen Joulu.Pettymyksiä ja iloa.Voitte kommentoida vapaasti tätä ja toivonkin sitä sillä haen täältä apua henkisesti.Perheemme taistelee tätä kamalaa sairautta vastaan kynsin hampain vaikka mitä tulisi eteen.