Re: Syntymä ja kuolema

Tervehdys.

Emilia7: Niin, syntymä ja kuolema ovat kaksi samanlaista elämän mysteeriä. Hienoa, että lapsesi kastetilaisuus meni muuten hyvin.

Ehkä äitisi oli läsnä siellä kastetilaisuudessa, vaikka ei tietenkään fyysisessä muodossa. Jossain toisessa olomuodossa varmaankin.

Tuo Suojelusenkeli-kappale on kaunis ja tuo minullekin surullisen kauniita muistoja mieleen. Minä ja äiti lauloimme sitä mummoni sairasvuoteen vieressä v. 2003 muutama viikko ennen hänen kuolemaansa. Itse lauloin sitä samaa muutamaan otteeseen syksyllä 2009, kun äitini oli tosi sairas. Se on niin kaunis, mutta toisaalta hyvin lohdullinen laulu. Äitini kuolinvuoteella sanoin äidilleni, että olen rukouksessa pyytänyt suojelusenkeliä kulkemaan kanssasi sinne, minne nyt oletkin menossa ja varjelemaan sinua. Äitini reagoi siihen hyvin rauhallisesti, joten ymmärsin, että se sopi hänelle. Tämän siis sanoin hänelle päivää ennen hänen kuolemaansa. Uskon vakaasti, että äitini ja minä jaoimme uskon johonkin suurempaan ja näkymättömään maailmaan. Äitini ei voinut koskaan omaa uskoaan julkisesti ilmaista, koska se ei isälleni sopinut. Isänihän on ateisti ja joskus minusta tuntuu, että se on jo oma uskotonsa sinällään. Väittely sinänsä on turhaa, koska kumpikaan osapuoli ei voi kattavasti todistaa, että Jumala on tai ei ole. Se kun perustuu uskoon ja kokemuksiin, joita on vaikea näyttää toteen suuntaan tai toiseen.

Itse uskon suojelusenkeleihin ja uskon, että äitini on nyt suojelusenkeli taivaassa. Hän katsoo minun ja isäni perään ja puuttuu tilanteeseen tarvittaessa. Se on hyvin lohdullinen ajatus.

Niin, taas on joulu tulossa ja toivottavasti se menee tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna.

Enkeleitä ja rukouksia kaikille sureville.