Rakastakaa, kuunnelkaa, pysähtykää!

Tänään tulee kuluneeksi 6 vuotta äitini kuolemasta. Tänä päivänä suru on läsnä yhtä vahvana kuin 6 vuotta sitten sairaalassa. Äitiä on ikävä joka päivä. Tämä kuudes vuosi kuoleman jälkeen on ollut ensimmäinen vuosi, jota uskaltaisin kutsua helpommaksi. Joulut ovat olleet joka vuosi tuskaisia, mutta viime jouluna sain taas kiinni siitä ilosta mitä joulu tuo tullessaan. Tiedän, että suurin osa lähimmäisistäni hämmästyisi jos tietäisi tämän. Usein on olo kuin kaikki muut maailman päällä eläisivät vanhaa elämää ja vain minä olen aloittanut uuden, joka tuntuu olevan välillä niin kaukana kaikista muista.

Olen tätä ennenkin sanonut, älkää jättäkö rakkaitanne yksin heidän surussaan! Vaikkette surua ymmärtäisikään ja se pelottaisi, uskokaa pois antamanne tuki ja välittäminen on korvaamatonta.