Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ensimmäinen joulu ilman miestäni

Kyllä se elämä kantaa, tavalla tai toisella. Hautajaiset olivat kauniit ja sen jälkeen tuli parempi mieli. Olen onnellinen siitä, että me ehdimme puhua kaikesta, ei jäänyt mitään sanomatta ja teimme kaiken siinä rajoissa, missä se oli mahdollista. Minä olen hyvilläni siitä, että hän ei koskaan antanut sairaudelleen valtaa ja loppuun asti hän oli oma kiltti itsensä.

Muistot eivät koskaan kultaannu, koska minulla ei ole koskaan muunlaisia ollutkaan. Vaikka sairaus asui perheessämme, se ei hallinnut meitä. En tiedä mitä elämä vielä tuokaan, mutta tämän jälkeen sitä on vahvempi ja tietää, että tuolla jossain on enkeli, joka on ihan ainutlaatuinen ja pitää huolta ja odottaa minua sitten, kun sen aika on.

Syöpä muutti elämäni pahimmalla tavalla ja vei pois rakkaani, mutta se ei vienyt pois uskoa elämästä itsestään ja siitä, että rakkauden avulla saa paljon hyvää aikaiseksi. Vaikka vain sitä lisä-aikaa, mutta sekin on kultaakin kalliimpaa. Jos sitä teille suodaan, käyttäkää se hyödyksi.
kukkaistuuli | 15.1.2014 klo 22:41:38