Re: Mieheni menehtyi

Osanottoni suruusi. Minua lohduttaa muutama asia, näin unta miehestäni kohta hautajaisten jälkeen. Hän oli terveenoloinen, mutta minä huolestuin ja kysyin oliko hänellä kipuja. Siihen vastasi ettei ole (nosti paitansa helmaa ylös näyttääkseen ettei koepalojen ottokohtiakaan enään näkynyt)sanoi voivansa hyvin. Aamulla oli levollisempi olo. Viimeviikolla meillä oli uurnanlasku ja hiljennyimme (miehen sisarukset ja tytär) hetkeksi uurnan eteen (kynttilät ja kukat kauniisti uurnan sivuilla) ja tunsin kosketuksen ohimollani. Oliko se viimeinen koskketus, kuka tietää. Kannoin uurnan haudalle ja laskimme sen hautaan hänen tyttärensä kanssa. Mieheni sisar sanoi nähneensä veljensä kasvot samassa tilassa. Uskoo kuka miten tahtoo,minä ainakin ja lohduttaa, uskon, että hänellä on kaikki hyvin. Omaikäväni on vain niin valtava. Tulin äsken mökiltä ja radiosta tuli Jenni Vartiaisen laulu, Missä muruseni on. Itkin niin suunnattomasti. Suru kestää aikansa (tiedän sen), mutta miten kauan? Siihen ei kait kukaan voi vastata.