Re: kahdet hautajaiset kahden kuukauden sisään

Osanottoni suureen suruusi. Olen itse 44-vuotias 16 ja 18 vuotiaan lapsen äiti. Mieheni mehetyi 2,5 viikkoa sitten diagnoosin saamisen jälkeen vain 3,5kk haimasyöpään. Kuvasit että kyynelkään ei vierähtänyt. Itse koin saman kun olimme kuolinvuoteella sairaalassa. Tunteet varmasti nousevat pikkuhiljaa. Älä tunne syyllisyyttä siitä. Shokki on sitä suurempi, mitä valtavampi on menetys. Toivottavasti sinulla on tukenasi hyviä ihmisiä, sillä niitä sinä tulet tarvitsemaan. Myös lääkärin tai psykologin puoleen kannattaa kääntyä jos tuntuu että voimia ei ole jaksaa.

Vaikka en suoranaisesti voikkaan olla vertainen voin ymmärtää kokemaasi sillä seuraan omien lasteni surutyötä päivittäin. Hyviä hetkiä tulee, mutta tulee niitä aallonpohjiakin. Olen ohjeistanut kumpaakin lasta sanomalla, että surutyö on nyt ensimmäinen asia elämässä muu tulee kakkosena. 18-vuotias käy ammattikoulun viimeistä vuotta ja koulu takeltaa surun vuoksi, koulun kurssit on kuitenkin mahdollista uusia ja suunnitella niin, että jaksaminen on optimaalista. Ystävät ja mahdolliset harrastukset tuovat hyvää jatkuvuutta elämään ja saahan sitä muuta ajateltavaa hetkittäin.

Suru on myös siitä kummallinen, että välillä yö voi olla vaikea ja sitten seuraavaksi onkin jokin tuttu paikka, joka aiheuttaa surun pursuamisen pintaan. Minulle esimerkiksi on ollut vaikeaa kaupassakäynti ja välillä nukahtaminen on hankalaa. Hankalina hetkinä yritän keskittyä vain siihen hetkeen ja nähdä hyvät muistot, joita on paljon. Yritän myös miettiä mitä mieheni olisi toivonut minun tekevän, hän kun oli iloinen ihminen perusolemukseltaan, niin uskon hänen toivovan että teen asioita niin, että voin iloita elämästä ja yhteisistä lapsistamme.

Kirjoittaminen on varmasti myös hyvä tapa jäsentää tunteitaan silloinkin kun ei ole sitä vertaista, jolle niistä kertoa. Mikään ei korvaa omia vanhempia, mutta vertaisten ja turvallisten aikuisten tuki on nyt parasta mikä auttaa eteenpäin. Mieti siis läheltäsi esim naapuri tai opettaja, joka voi auttaa. Myös täältä varmasti saa tukea. Toivottavasti kuitenkin löydät myös muita kanavia, sillä syöpä on raskas sairaus, joka voi joskus imaista liian suuren siivun elämästä. Täällä voi myös olla niin, että jäädään vellomaan sairauteen ja negatiiviseen. Kaikki me tarvitsemme positiivisia ja rohkaisevia asioita elämäämme. Niitä sinulle toivon kaiken surun keskelle.

Jos haluat voit tarvittaessa olla myös minuun yhteydessä yksityisvietillä tai täällä jos haluat.