Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ensimmäinen joulu ilman miestäni

Otan osaa ja voimia Sinulle. Minunkin mieheni nukkui pois muutamaa viikkoa ennen joulua, 6.12. Miehelläni oli paksunsuolen syöpä, joka oli pahasti levinnyt maksaan,luustoon ja vatsan imusolmukkeisiin. Vaikka kuinka tahdoimme elämän jatkuvan, hävisimme taistelun. Diagnoosi tuli marraskuun alussa ja sanottiin elinaikaa olevan 6 - 12 kk, siinäkin oli jo sulattelemista ja nieleskelemistä. Mieheni oli pari viikkoa kotona ja sitten taas sairaalaan. Koitin olla itkemättä mieheni aikana sairaalassa,mutta aina se ei onnistunut. Mieheni sanoi minulle, että älä tyttö itke. Mutta en voinut mitään kyynelilleni, niitä vain tulee niinkuin nyt tätä kirjoittaessanikin.

Tunsimme toisemme vain n. kolme ja puoli vuotta, joista melkein kaksi ja puoli vuotta olimme naimisissa. Ystävämme oli meidän amorimme. Tiedän, että mieheni rakasti minua paljon vaikkei aina sitä sanonutkaan, ja hän tiesi että minä rakastin häntä hänen eläessään ja rakastan häntä aina.

Toiseksi viimeisenä päivänä mieheni sanoi minulle, että hän lähtee matkalle ja täytyy ostaa uusi makuupussi. Mieheni oli välillä ihan sekaisin ja välillä taas ihan selväpäinen. Ajattelin silloin, että onneksi hänellä oli sekainen jakso, eikä hän varmaankaan tiennyt kuinka lähellä kuolema oli. Olin hänen luonaan sairaalassa ja kuuntelin hänen viimeisiä hengenvetojaan ja samalla silittelin ja halasin häntä. Poislähtiessäni minä romahdin sekä henkisesti että fyysisesti.Halusin vain olla kotona ja toivoin ettei kukaan tulisi käymään. Postilaatikolla kohtasi aina uusi romahdus, kun siellä oli isoja valkoisia kirjekuoria, tiesin että niissä oli adresseja.

Minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että jään ehkä henkiin mutta vielä ei jaksa kiinnostaa mitä muille ihmisille kuuluu. Kunhan jaksan käydä töissä niin siinä on ihan tarpeeksi.Onneksi ulkona paistaa aurinko, siitä saa vähän hyvää mieltä.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja voimia Sinulle.
kesäruusu | 19.1.2014 klo 19:13:44