Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äiti kuoli liian varhain

Hei,
Äitini sairastui rintasyöpään 2013. Olimme juuri tulleet kotiin Istanbulista ja olin niin onnellinen. Nuori aikuinen ja täynnä elämää. Kaikki vielä edessä. Pian yhteisen matkamme jälkeen äiti kertoi murheellisena että häneltä on löytynyt pieni, ei edes herneen kokoinen pahalaatuinen kasvain. Pelästyimme koko perhe kamalasti, mutta uskoin kokoajan että syöpä on kyllä voitettavissa. Niin pieni kun oli. Ja niin äitikin uskoi. "Olen vahva täti, ei mua nujerreta" Äiti itsekin sanoi hymyillen.
Hänelle tehtiin sitten rinnan osapoisto ja kesä meni sytostaateissa. Vaikka äiti oli pahoinvoiva ja kauniina naisena, häntä harmitti tukan lähtö, oli hän aina positiivinen ja jaksoi tehdä pieniä reissujakin kotimaassa. Se oli erityinen kesä, onnellinen. Ja kaikki me uskoimme että kun sytostaatit loppuu, alkaa tukan kasvatus ja uusi elämä. Äitikin näki tulevaisuuden valoisana. Ja enemmän hän oli huolissaan nuorista kohtalotovereistaan joilla oli pieniä lapsia, kuin itsestään. Olemmehan me lapset jo aikuisia.( Tai veljeni vasta 19- vuotias.)
Huhtikuussa 2014 äiti saikin "terveet paperit". Olin helpottunut että se piina oli ohi. Koko vuosi 2013 meni tavallaan piloille kun äiti sairasti. Mutta ei siitä mennyt kauaa kun äidin lonkka kipeytyi. Hän oli kuvattavana ja vastaus oli vain "jotain pientä muutosta. Perus iän tuomaa kulumaa".
Tuli kesä 2014. Äidin kunto ei kohonnut vaikka hän kävi salilla ja lenkkeili. Hengästytti. Ja hän oli kamalan väsynyt. Siskon kanssa luultiin aluksi että äiti olisi masentunut. Äidin kummityttökin siinä yllättäen kuoli vain 18-vuotiaana leukemiaan. Kummitytön kuoleman jälkeen äiti itki paljon ja parin viikon päästä äidillä alkoi tulla silmäoireita. Äiti myös valitti minulle omituista "painesärkyä" päässä. Äiti itse ajatteli että silmäoireet johtuivat liiallisesta itkemisestä. Tai sitten hän ei uskaltanut ajatella pahinta. Olihan hänellä "terveen paperit".
Itse kuitenkin aloin murehtimaan olisiko syöpä levinnyt.
Syyskuussa äidin hengitysoireet pahenivat. Hän joutui päivystykseen keskellä yötä, mutta hänet lähetettiin kotiin diagnoosilla "ehkä sädehoidon jälkitilasta johtuva pneumonia" EHKÄ? Olin vihainen. Miten voi Suomessa olla tuollaista hoitoa. No seuraavana päivänä äiti joutuikin ambulanssilla sairaalaan ja sille tielle hän jäi..
Vajaa kaksi viikkoa tutkittiin keuhko-osastolla mikä äitiä vaivasi. Lääkärit eivät ottaneet lainkaan huomioon että kyseessä voisi olla syöpä. Silmäoireetkin paheni sairaalassa ja toinen silmä ei nähnyt enää oikein mitään. Yritimme lääkärit saamaan tajuamaan että eikö nyt voisi tutkia kokonaisvaltaisesti sitä ihmistä. Mutta ei. Vastaus oli "silmäoireet eivät liity mitenkään keuhkoihin" . Olen jokapäivä vihainen siitä millaista hoitoa täällä saa. Ehkä tapauskohtaista mutta näin kävi äitini kohdalla. Torstaina äiti olikin jo teholla. Perjantaina ilmoitettiin saattohoito alettavaksi. Syöpä oli levinnyt keuhkoverisuonistoon. Niin myöhään sairaalassa kuvattiin ja tehtiin oleelliset tutkimukset, mitkä mielestäni pitäisi heti tehdä jokaiselle, jolla on ollut pienikin syöpä.

Lauantai aamuna äitini kuoli. Kovissa kivuissa. En edes muista kovin selkeästi sitä päivää 4.10.2014 jolloin jouduin hänet hyvästelemään. Äiti kuoli liian nuorena. Eikä hän koskaan tule häihini. Ihminen, joka oli minulle rakkain. Äiti oli paras ystäväni.
Rintasyöpä oli sitten uusiutunut keuhkoihin, luustoon, sydämeen, aivoihin.. Jokapuolelle.
En tiedä olisiko siitä ollut mitään hyötyä, vaikka lääkärit olisivat heti kuunnelleet huolemme äidin silmäoireista ja lonkkavaivoista.
Katkera olen siitä miten Suomessa hoidetaan syöpäsairaita. Enemmän tutkimuksia, kontrolleja ja kuvauksia pitäisi olla. Onko kellään muulla tälläistä kokemusta?
Tiedän kyllä että turha on syyttää lääkäreitä. Ei äitiäni olisi voinut syövältä pelastaa. Kauhea ikävä häntä on. Ja olen pohjattoman surullinen.

Voimia toivotan täällä jokaiselle läheisensä menettäneelle <3
Sofia. | 23.3.2015 klo 13:19:36