Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

suru on tullut jäädäkseen...

Saatoin arvata, että kaipaisin sivua, että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että
autius ei olisi
jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla.
Että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi
joka hetki.

äidin kuolemasta seitsämän viikkoa. eikä suru helpota kuristavaa otettaan...vieläkin välillä tuntuu siltä kuin äiti olisi vain jossain käymässä enkä olisi siksi häntä nähnyt. aina välillä meinaan soittaa vielä äidille...itkettää mutta tuntuu ettei ole enään lupa itkeä ja tuntuu kuin muutkin ajattelisivat että en saa enään surra. että minun olisi jo pitänyt "selvitä"...elämä on jatkanut kulkuaan omalla painollaan mutta jotain on pysyvästi poissa.ja sydämessäni on ikuisesti reikä,jota mikään tai kukaan ei voi täyttää...kunpa tämä ikävä helpottaisi joskus...
vain ikävä jää | 18.6.2012 klo 23:14:24