Re: Tuntuu että en selviä.....on niin ikävä

Hei,

kirjoitan äitini, ja myös omasta puolestani. Kirjoituksesi oli kuin äitini suusta. Hänenkin olonsa vain paheni hautajaisten jälkeen, kun toinen täytyi laittaa maan sisään. Äiti käy haudalla monta kertaa viikossa ja vie aina mukanaa kynttilöitä ja välillä myös kukkia. Joka ilta kun hänelle soitan, on hän iloinen taas yhden päivän kulumisesta. Ei ole iloinen niinkään siitä, että on sen päivän saanut elää, vaan pikemminkin siitä, että se on ohi.

Isäni kuolemasta on nyt 2 kuukautta, ja suru on voimakkaasti läsnä myös omassa elämässäni. Itselläni on kuitenkin mies ja lapset ja työ, joten päivät menevät touhutessa. Olen yrittänyt muistuttaa äidille, että pitäisi yrittää olla onnellinen siitä, että on saanut viettää lähes 50 vuotta rakkaansa kanssa. Kaikille ei sellaista onnea ole suotu. Ja jos isäni pääsisi meitä tänne neuvomaan, hän sanoisi, että "älkää itkekö, minun on hyvä olla".

Myös äidilleni (66v.) ovat jotkut sanoneet, että kyllä sinä uuden miehen löydät. Se on äidistäni ollut todella loukkavaa, ihan kuin isäni olisi ollut joku auto, jonka voi vaihtaa uuteen.

Toivon paljon voimia ja aurinkoa pilvien keskelle, vaikka vain hetkeksi kerrallaan.