Kuolinpesän tyhjentämisen tuskaa!

Hei! Kukaan ei ollut kirjoittanut lähiaikoina tästä aiheesta - rohkaisin mieleni..

Äitini kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen helmikuussa 2011. Olen ainoa perillinen ja orpo. Minulla on ollut todella tuskallista kaiken surun ja siihen liittyvien sekavien tunteiden keskellä tyhjentää ja "lajitella" rakkaan äitini ja 10 vuotta sitten edesmenneen isäni kotia! Kiirekin on ollut, koska päätimme muuttaa äitini asuntoon ja tehdä remontin ennen muuttoa.

Miten on yleensä mahdollista määritellä jonkin hinta esineille, joita olen tottunut näkemään esim. 30 vuoden ajan? Minkä hintainen on "tunnearvo"? Järkyttävää oli myös määritellä jokin hinta irtaimistolle ja asunnolle perukirjaa varten. Tuntuu siltä, että ihmisen elämä revitään kuoleman jälkeen palasiksi ja muutetaan euroiksi. Kuitenkin pitäisi olla näissä asioissa varsin tarkkana, että ei tule tehneeksi pahoja virheitä, joita sitten myöhemmin katuu tai pahimmassa tapauksessa joutuu verottajan kanssa hankaluuksiin. Loppujen lopuksi tyhjensin asunnon lähes kokonaan 3:ssa päivässä - en ole vieläkään tajunnut, että lapsuudenkotia ei enää ole sellaisena kuin olen sen tottunut näkemään yli 30 vuoden ajan.

Nyt on vielä edessä äidin kauniimpien vaatteiden myynti kirpputorilla. Vaatteet odottavat lastenhuoneen nurkassa matkalaukuissa, ne pitäisi hinnoitella. Odotan kauhulla hetkeä, jolloin joudun aloittamaan tämän vastenmielisen työn (pakko tehdä, koska en voi lahjoittaakaan kaikkia vaatteita) - kun avaan laukut, sisältä tulvahtaa rakkaan äitini tuttu tuoksu. Mutta äitiä ei ole enää, on vain asunto, tavarat ja vaatteet. Istun luultavasti vaatekasasan keskellä lattialla, nuuhkin ja itken.

Teillä muilla on varmaankin ollut vastaavanlaisia kokemuksia - miten olette selvinneet?