Miten tästä eteenpäin?

Mieheni kuoli reilu viikko sitten syöpään puoli vuotta sairastumisestaan. Kaipaisin itselleni juttukaveria ja kahviseuraa ajatuksiani jakamaan. Kuitenkaan esimerkiksi seurakunnassa kokoontuvat sururyhmät eivät tunnu omilta. Mitä muita vaihtoehtoja olisi? Nyt on vielä paljon käytännön järjestelyjä edessäpäin ja päivät kuluvat niiden parissa, mutta hautajaisten jälkeen ei mitään. Elämää ja jaksamista pitäisi ajatella eteenpäinkin. Löytyykö hiljattain saman kokeneita?