Re: Äitiä ikävä

Hei usva,
Luin nyt sinun tarinasi. Ja vielä kiitos kun jo vastailit minun kirjoitukseeni.
Kyllä kertomuksesi kuullosti niin tutulta, kuin oisin omaani lukenut. Minullakin todettiin syksyllä keskivaikea masennus, tosin luultavasti paljolti työstä johtuva. Loppuvuoden sairaslomalla ja uudelleen maaliskuun. Sit oli pakko vaihtaa jo työpaikkaa. Äitin selkä ja lonkka kipeytyi jouluna 2012 ja issias tai pursiitti luultiin sen olevan. Ei saatu lääkäriin lähtemään. Kipulääkkeitä meni paljon. Pikku hiljaa kunto meni huonommaksi, kuin varkain. Kipu ei sallinut enää liikkumista juuri ollenkaan, lihakset hävis, ruokahalu meni ja äiti laihtui kovasti. Tk ei alkanut millekään, aikaa vaan kului. Vihdoin saatiin äiti yhteispäivystykseen ja siitä sit osastolle. Magneetit jne ja alle viikossa kuultiin syövästä. Keuhkosyöpä on epäilynä mutta vasta tämän viikon torstaina on keuhkojen tähystys. Kasvaimia ja etäpesäkkeitä joka paikassa. Sädehoito selkään alkoi eilen. Itse vaan pelkään ettei äiti kestä hoitoja koska huonossa kunnossa jo muutenkin.. Haluaisin vaan pitää hänet edes hetken vielä, toivottavasti tietenkin mahdollisimman pitkään, mutta ihmeparantumiseen en usko. Luopumista en uskalla edes ajatella, koskee jo nyt liian paljon. Mun paras ystävä ja tuki kaikessa..
Ymmärrän ja tunnen sun tuskasi, sanoistasi kuului kaipaus. Lähetän sulla ison voima-halin! Pidä itsestäsi huolta.