Sekavat ajatukset isän kuoleman jälkeen

Otsikossahan se jo tulikin. Isäni kuoli muutama päivä sitten ja ajatukseni ovat olleet jotenkin aika sekaisin sen jälkeen. Heti kuoleman jälkeen alkoi jossittelu, koska emme kerenneet paikalle. Tuntia aikaisemmin isä oli vielä ihan entisellään kun soitimme ja tarkoitus oli mennä parin tunnin päästä katsomaan. Kuitenkin tunti soittomme jälkeen isä oli nukahtanut pois. Kun pääsin yli jossittelusta aloin miettiä itse kuolemaa, miten se oli tarkalleen tapahtunut ja toivottavasti se ei ollut tuskallista. Tätä pyörittelin aikani. Helpotti kuitenkin tieto, että isä oli ihan rauhallisen näköinen kun hoitajat olivat hänet löytäneet, ja kun itsekin kävimme katsomassa, hyvin levollinen ilme hänellä oli. Pääsin siis yli tästäkin jossittelusta.

Nyt aloin sitten miettiä mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee. Katseleeko hän meitä jostain ja näkeekö ikävämme. Ja jos niin kuinka kauan. Onko sielu vielä täällä jossain meidän luonamme, koska hänen läsnäolonsa on vielä niin voimakkaan tuntuinen...ja loppuuko se sitten jossain vaiheessa, ettei tätä tunnetta enää tule...?
Mietin siis jotenkin ihan älyttömiä asioita, melkein jo ahdistaa tämä pohdiskelu. Onko tämä normaalia, että kuolema aiheuttaa tällaisen reaktion? Hänen kuolemaansa siis tiesimme odottaa, mutta nyt tällä hetkellä tämä tuntuu edelleen aika epätodelliselta ja herättää hirvittävästi kysymyksiä. En osaa olla vaan rauhallinen ja ajatella, että isä on poissa ja voi hyvin ja meillä on suru ja ikävä. Pelottaa, että sekoan kohta itse näine ajatuksineni!