Nuku rauhassa isä

Olenkin kirjoittanut tänne alkusyksystä viestiä koskien isäni (56 v) keuhkosyöpää. Joulun saimme vielä viettää yhdessä isäni toiveita kunnioittaen mutta sen jälkeen hänen vointinsa romahti. kävimme kerran sairaalassa joulun jälkeen hankkimassa kipulaastarin kotiin ja pian tämän jälkeen kotipalvelun kotiin avuksi. Lauantaina 9.1. äitini soitti aamulla, että isä on viety ambulanssilla sairaalaan koska vointi todella huono ollut aamulla ja isä itse pyytänyt soittamaan apua. Ehdimme ajamaan sairaalaan ja olin isäni kanssa vielä puoli tuntia ennen hänen poismenoaan. Isäni oli tajuisssaan, ei kuitenkaan paljoa pystynyt enää puhumaan. Lisähappea meni paljon ja hengitys oli työlästä. Kovan kipulääkkeen hän oli pyytänyt ja oli aika unelias. Silittelin hänen kättään ja juttelin kaikki mielestäni tärkeimmät asiat hänelle. Viimeiset sanat olivat "menehän siitä, että saan levätä". Puoli tuntia tämän jälkeen hoitaja jo soitti, että isä on kuollut. He yrittivät elvyttää, mutta isä ei enää jaksanut. Sydän oli pettänyt.

Nyt on todella epätodellinen olo. Vaikka kaiken ehdin sanomaan, niin silti olisi paljon hänelle asiaa. Kuinka jaksan hoitaa kaikki viralliset asiat kaiken tämän surun, hämmennyksen, kiukun ja pettymyksen keskellä.

Rakastan sinua isä, olet maailman paras!