Re: Suru soittaa mielen mustin koskettimin...

Otan osaa suruusi! On todella ikävää, kun sinulla ei ole lähiomaisia, joihin voisit turvautua. Tilanteesi tuntuu siltä, että ehdottomasti tarvitsisit apua. Eräs tuttavani sanoi, etä hän on saanut miehensä kuoleman jälkeen paljon apua diakonilta. Hän on saanut pohdiskella ja kertoa omia tuntemuksiaan. Toinen ei "tyrkytä" omia ajatuksiaan, mutta osaa antaa tukea. Mieheni kuolemasta on aikaa pian kuukausi. Vaikka on sukulaisiakin, tuntuu että on niin äärettömän yksin. Ei ole sitä tukea ja turvaa, mitä kaipaisi. Kerrot, etä et ole pystynyt palaamaan töihin. Toivottavasti sinulla on kuitenkin työkavereita, jotka voivat tukea sinua. Sinulla oli varmasti kovin läheiset välit äitisi kanssa, koska ikävöit häntä niin kovin. Toivottavasti löydät jonkun tukihenkilön, joka voisi edes vähänl ievitää ahdistustasi.