Re: lapseni on saattohoidossa.

Pakko vastata sinulle, vaikka en osaa mitään lohtua antaakaan. Minun saman ikäinen tyttäreni kuoli viime lokakuussa ja saatoimme häntä kotona heinäkuusta lokakuun 11 päivään asti. Se oli raskasta aikaa, josta yhtään päivää en antaisi pois. Kaikkemme teimme mitä voimme helpottaaksemme hänen oloaan, mutta siinä sivussa myös saimme puolin ja toisin mahdollisuuden kertoa miten paljon toisiamme rakastimme. Mitään ei jäänyt sanomatta, ei osoittamatta. Hän kertoi toiveensa hautajaisista ja siitä, mitä hänen jälkeensä pitää tehdä ja luotti siihen, että niin myös toimimme.
Hänellä ei ollut lapsia, mutta se huoli, mitä hän kantoi poikaystävästään ja perheestään auttaa ymmärtämään, miten suuri huoli sinun tyttärelläsi on omista lapsistaan. Lievittäkää hänen suruaan jos jaksatte ja voitte. Se on tärkeintä nyt, oman surun aika tulee sitten myöhemmin.
Enkä todellakaan tiedä, miten tästä voi selvitä, tästäkään...
Ei ollut hyvä vastaus viestiisi, ei ole olemassa hyviä vastauksia tällaisiin, mutta sydämestäni tunnen myötätuntoa sinua ja perhettäsi kohtaan.