Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: aika pohjalla, mutta suunta ylös - pikkuhiljaa

Lämmin osanotto ja halaus. Luin kirjoituksesi enkä löydä sanoja millä lohduttaa, olo on sanaton niin suruliseksi tulin. Itse olen menettänyt pikkusiskoni kohta 2vuotta sitten. Hän oli miehensä ja lastensa kanssa melko samanlaisessa tilanteessa kuin te, elämä edessä ja kaikki hyvin. Olimme myös hänen vuoteensa vierellä kun nukkui pois tästä maailmasta. Sinun ja hänen lapsensa jättivät hyvästit rakkaalle vanhemmalleen.

Olet tehnyt paljon miehesi hyväksi ja ehdottomasti kaiken voitavasi, asiat mitkä elävät muistoissasi aina etkä joudu katumaan, että miksi en silloin tehnyt niin. ASiat muistoineen jotka kantavat mutta myös tekevät niin pohjattoman surulliseksi.

Itse elin tiiviisti siskoni perheen kanssa viimeiset ajat ja koko siskoni sairauden, hänellä oli rintasyöpä 2007 sai terveen paperit, uusikin ja 2vikkoa työpöydän takaa arkkuun.

Kuten kirjoitit pohjalta ylöspäin, nin se on vaikka joskus ei siltä tunnukkaan. Ja sinulla on lapset, jotka auttavat jaksamaan.

Siskoni perhe ja minä itsekkin haimme ammattiapua, kävimme keskustelemassa ammatti-ihmisten kansssa. Ja suosittelen sitä. Vaikka olen ns. alan ammattilainen niin ammattiapu omaisena oli paikallaan, en olisi muuten selvinnyt. Samoin siskoni perhe on kokenut avun hakemisen hyväksi ja todella tärkeäksi, näin jälkeenkin päin.

Itse menetin parhaan ystäväni ja ainoan sisarukseni. Olo on aika tyhjä edelleen ja tulee aina olemaan.

Sinä ja perheesi tulette olemaan ajatuksissani ja toivon voimia ja jaksamista ja uskoa että ylöspäin ja eteenpäin mennään kaikesta huolimatta.

elämänpyörä | 20.6.2012 klo 11:55:12