Re: ikävä iskää

Kiitos ja osanottoni menetyksen johdosta.Tiedän että isän menetäminen on kova paikka sinulle,tiedän sen tunteen liankiin hyvin. Itse menetin isäni silloin kun olisin tarvinut häntä eniten,hän oli mies joka teki kaikken voitavansa perhensa vuoksi ja olen kiitolinen että osa sitä perinettä on säilynyt itsesäni.Aikaa meni ennen kuin toipuin siitä että voin kertoa ihmisille miltä se tuntuu.Nyt kun menetin puolisoni niin kaikki romahti menetin osan sielustani se sisäinen liekki joka jokaisessa meistä on se mikä pitää liikessa ja aina kun heräät aamulla tulee sellainen tunne hehehe nyt se taas uusi päivä alkaa,elämä on ihanaa,pilke silmakulmassa tunne on sammunut kokonaan omalla kohdalla.Suru ja suunaton kaipuu repi minua sisältä päin. Oikeasti tuntuu siltä että mitä järkeä enää jatkaa kun on jo menetänyt kaikken arvokaiman tässä elämässä.Arvostan sen että on ihmisia joka oikeasti haluaa autaa vaikka kuunella ja olla tukena kiitos siitä sinulle.Olet oikeassa vain ja ainoastaan ne ketkä ovat kokeneet menetyksen tietävät sen tuskan ja suruun määrän.Luulin että minä tästä selviän koska minulla on hyvät ystävät että ne katsoo minun perässa niin sanotusti mutta voi miten olin väärässä.Nyt on sosiaalinen piiri niin suppea että ahdistaa jo ajatus siitä.Kaikesta tästä huolimatta olen pysynyt ystävälisenä muita ihmisia kohti vaikkakin osa tuntuu kiertävän minua kaukaa kai se sitten näkyy päällepäin että on kokenut kovia.