Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: tuntuu että ikävän alle jää...

HALAAN SINUA JA OTAN OSAA POHJATTOMAAN SURUUSI!

Syöpäkuolema on ottanut minulta pois puolisoni. Kipuilemme molemmat syövän aiheuttamien tuhojen kanssa, ne ovat osa meille annettua elämänpolkua. Kirkuminen on varmasti hyvä ja tarpeellinen asia, elämä on antanut sen Sinulle helpotukseksi.

Itse olen kysellyt, miten kauan surun aika kestää? Se kestää jokaisella juuri sen ajan, minkä ihminen itse tarvitsee. Kaipaus ja ikävä asuvat meidän molempien kodissa varmasti aina. Suruaika kantaa ihmistä menetyksen edessä, suruaika rakentaa ei tuhoa meitä. Ajallaan se selkeyttää meitä, milloin? - sen me näemme sitten joskus.

Minä löysin apuja googlaamalla suru-sanaa aina erilaisena, löysin luettavaa, löysin kirjavinkkejä. Kaikkia niitä asioita, mitkä helpottavat oloasi, käytä niitä. Musiikki, taide, luonto, pitkät ja hitaat kävelyt. Itse kävelin kesällä paljon, kelasin ja kelasin päässäni uudestaan samoja asioita, näin oli kuitenkin sitten kotona helpompi olla. Ammattilaisten apu kannattaa aina myös muistaa.

On hyvä asia, että poikasi kanssa lähetätte hyvänyön suukkoja Äidillesi. Minä juttelen puolisolleni kotona, erilaisissa elämäntilanteissa ja haudalla. Kiitän häntä asioista, kun minusta tuntuu, että joku ongelmani on ratkennut hänen avullaan. Ihmisellä on oikeus hakea helpotusta niin kuin itse sen parhaaksi kokee.

Syöpäyhdistyksestä löydät keskusteluapua, siellä Sinusta pidetään huolta, ota rohkeasti yhteyttä ja mene käymään. Erilaisia sururyhmiä on olemassa, netistä löytyy Selma-ohjelma.

Joulu tulee meille molemmille olemaan vaikeaa, pimeää, suruntäyteistä aikaa kaikesta valosta ja ilosta huolimatta. Kyllä me siitäkin selviämme!

VOIMIA ELÄMÄÄSI!



Kiikku | 4.11.2013 klo 09:10:25