Re: Siskon viimeiset hetket

Omalta myös muuten hyväkuntoiselta, perusterveeltä äidiltäni löydettiin keuhkosyöpä, jo silloin etäpesäkkeellinen, marraskuussa. Tammikuussa selvisi kyseessä olevan pienisoluinen, metastaaseja oli ilmestynyt lisää, ja 17.3. äiti sitten jätti tämän maailman taakseen. Ikää äidillä oli 74.

Voin kuvitella tuskasi, me ei edes ehditty ymmärtää mitä tämän tyypin syöpä aiheuttaa kun äiti oli jo poissa. Yksin kesti kivut ja tiedon lähestyvästä kuolemasta, kun ei koskaan halunnut päästää ketään panssarinsa läpi...

Kauan ei ole meilläkään äidin kuolemasta, vain 3 viikkoa, joten muistan hyvin nuo ensi hetket kuoleman jälkeen. Sen tuskan, kun teki mieli kirkua ja huutaa vaan, ei mun äiti! Vielä siunausviikolla odotin jostain tulevan puhelun joka kertoisi äidin olevan elossa, että on vain tapahtunut virhe. Siitäkin huolimatta että näin äidin kuolleena vielä pari tuntia kuoleman jälkeen.

Mutta nyt, pikkuhiljaa, tuska laimenee. Se on läsnä koko ajan, eikä koskaan tiedä milloin se räjähtää pintaan - hetkeksi, kunnes väistyy taas taka-alalle.
Jos joku olisi sanonut vielä viikko sitten että se helpottaa, en olisi uskonut. Mutta kyllä se helpottaa, vaikkakaan ei varmasti koskaan täysin.

Kovasti voimia sinulle, raskaiden aikojen keskelle. Täältä saa onneksi vertaistukea.