Viha

Olenko ainoa ihminen täällä, jonka välit jäljellejääneeseen - tässä tapauksessa isään - ovat hyvin kivuliaat? Olen joutunut käsittelemään asioita, joiden takia äidin kuolemasta selviäminen tuntuu hirveän vaikealta. Olen vuosikausia työntänyt ne asiat pois mielestäni siksi, että äiti oli niin rakas, en halunnut järkyttää häntä sekaantumalla hänen elämäänsä. Mutta vierestäkatsojan osa oli raskas - nyt viha nousee ylös vaikka väkisin, vaikka en haluaisi. Olen miettinyt, pitäisikö mennä psykologille tai jollekin. Teen täysillä töitä itseni kanssa, etten katkeroituisi, sillä sehän ei johda mihinkään. Äidin menetys oli tuskallista - hän oli tukenani, ja minä hänen. Nyt olen yksin sen asian kanssa, jota kukaan muu ei voi samalla tavoin ymmärtää, koska ei ole siinä perheessä elänyt. Sisaruksia ei ole. Rakastin äitiäni, ja kuitenkin tunsin välillä niin suurta tuskaa että vihasin häntä, kun jätti minut tänne yksin selviämään.