Re: puran vihaani äidin kuolemasta mieheeni...

Isälläni todettiin paksusuolen syöpä toukokuussa. Heinäkuussa vietimme hautajaisia. En ehtinyt käsitellä edes asiaa, että isäni sairastui. Kun isäni kuoli, olin yllättävän rauhallinen kunnes todellisuus iski tajuntaani. En ole n.5kk nukkunut kunnolla ja riitelen jatkuvasti mieheni kanssa. Hän on ymmärtäväinen, mutta puran kaiken kiukkuni häneen. En enää selviä tästä ilman ulkopuolisen apua, sen olen myöntänyt, mutta se ensimmäisen askeleen ottaminen on vaikeaa. En pysty puhumaan isäni kuolemasta ja välillä helpotan tuskaani ajattelemalla, että isä on reissussa enkä ole häntä siksi nähnyt. Alussa keksin mielestäni hyvän tavan paeta kun kielsin kaiken tapahtuneen, kunnes tajusin sen olevan vain haitaksi. Joka yö näen unta isästäni ja teemme yhdessä kaikkea. Parhaimpia on ne unet joissa isä on halannut minua ja sanonut että kaikki on hyvin. Aamulla herääminen on vain taas karu herätys todellisuuteen. Kaiholla muistan kaikkia paikkoja joissa isä kanssa kävimme yhdessä... En vielä tästä selviän kun kaikki kotiasiatkin kaatuu niskaan.