Re: Äidin menettäneitä

Heippa, minä kaipailisin samoja viestejä tähän ketjuun... toki yksityisenkin.. itse mentin äitini vuosi sitten juuri 25-vuotiaana (äiti 45) (parin vkon päästä tulee vuosi täyteen). Ikävä on hirveä. Kasvoin äitini kanssa kahdestaan (hän oli yh ja minulla ei ole sisaruksia). Äiti sairasti syöpää 4 vuotta, enkä olisi ikinä uskonut, että näin käy.. aina sitä vaan uskoi että tottakai äiti selviää. Mutta lopulta voimat vaan loppu, ei tajuttu edes hyvästellä vaikka loppuun asti oltiin yhdessä sairaalassa, äiti meni yhtäkkiä niin tokkuraiseksi morfiinista ettei keskustelusta tullut mitään :( äiti kuoli meidän molempien nukkuessa käsi minun kädessä yöllä sairaalassa. Nyt tuntuu että vaikka elämä menee eteenpäin, työ- ja asuinpaikat vaihtuu ja parisuhde hyvä ja ollaan mietitty lapsia ym.... äiti puuttuu. Suoraan sanottuna välillä tuntuu että mitä ####n järkeä kun ei ole sitä äitiä jolta kysyä neuvoa ja jolle kertoa kaikki asiat niin kuin AINA ennen. Toisaalta on hyviäkin päiviä ja elämässä asioita joiden ei tarvitsisi liittyä äitiin... vaikea hyväksyä myös se, että äidin elämä oli loppuvuosina niin kamalaa :( ... tuntuu myös ettei saisi nyt valittaa vaan nauttia elämästä, kun tietää mitä äitikin joutui kokemaan. Hän olis vaan halunnut olla terve. Voimia kaikille, toivottavasti kaikilla on muita läheisiä äidin lisäksi joille antaa rakkautta... <3