Sisko nukkui pois toukokuun lopulla

Levinnyt rintasyöpä vei voiton rakkaasta isosysteristä.
Kaksi lupausta annoin: Siskoa ei koskaan jätetä yksin. Arkkuun hän tunnetusti viluisena sai kunnon lämpimän vaatetuksen ja oman lempitorkkupeittonsa.
Aikuiset lapset pukivat äitinsä viimeiselle matkalle. Me saatoimme äidin, tyttären ja siskon sekä naisystävän surusaatossa vielä kappeliin ja jätimme hyvästit sen päivän aikana kahdesti.
Lapset laittoivat arkun kannen viimeisen kerran kiinni ja ruuvasivat upean ihmisen, hautaustoimiston miehen kanssa, ristinmutoiset ruuvit kiinnni.

Jos pystyt, ole mukana voimiesi mukaan ihan käytännön jutuissa.
Meitä se helpotti. Kun lähdimme surusaatossa ruumishuoneelta, tuntui että ympyrä on sulkeutunut. Sisko aloitti sairaanhoitajan opinnot aivan lähellä ko sairaalaa.

Tyttären järjestämä ortodoksinen panihida heti kuolemaa seuranneena päivänä oli kaunis ja toi lohtua huolimatta siitä että vainaja/muut läheiset eivät ole ortodokseja.

On ikävä, erityisesti isällä ja äidillä. Olemme osaksi karjalainen porukka - itku ja nauru ovat herkässä!

Kuvasin tutun kehotuksesta siskosta videoita joissa hän kertoo hauskoja juttuja lapsuudestamme. Valokuvia on runsaasti tallessa.
Laskin että vietin siskon kanssa 8 kuukaudesta 2 kokonaista. Hienoa aikaa.

Olen seurannut foorumin keskusteluja n 8 kk ajan.
Toivotan hyvää jatkoa teille ja toivon ettei minun tarvitse ainakaan pitkään aikaan olla osallisena läheisen/oman p*skamaisessa sairaudessa.