Äiti kuoli haimasyöpään 18.2.2012

Olen käynyt lukemassa keskusteluja äidin lyhyen sairastamisen aikana, mutta voimat eivät ole riittäneet kirjoittamiseen. Äiti kuoli viime lauantaina ja olen aivan hukassa. Päässä ajatukset ovat sekaisin, ei tätä edes usko todeksi. Olen katkera ja vihainen. Miksi näin kävi? En oikein puhu muiden kuin mieheni kanssa. Ei kukaan voi ymmärtää, paitsi te, jotka olette saman eläneet läpi. Äiti oli 52-vuotias, minä 33. Välimme olivät lämpimät ja läheiset. Äiti oli rakas mummu neljälle lapsellemme, lasten suru on musertava. Kotona täytyy pitää arki pyörimässä, vaikka haluaisin vain olla ja surra. Nyt tuntuu siltä, että surulle ei ole tilaa. Ehkä tämän kestäisi paremmin, jos äiti olisi saanut nukahtaa rauhassa pois, mutta hänen täytyi käydä viimeisten tuntien aikana helvetin porteilla ennen kuin rauha tuli. Meitä on koeteltu muutenkin viimeisen neljän vuoden aikana. Olen haudannut pikkuveljeni, vaarini, setäni ja tätini. Lapset pitävät elämässä kiinni, mutta muuten olen sirpaleina.