kiitos äiti,kaikesta

Kiitos päivistä, jotka kanssasi viettää sain.
Kiitos sylistä hymystä suudelmista.
Kiitos surusta ilosta toivosta.
Ja uskosta että pystyn, sittenkin.
Kiitos että pidit kädestä kun lähdin kotoa,yksin.
Kiitos että seurasit kulkuani kun kuljin polkuani,yksin.
Olit voimani, kallioni, ankkurini.
Kiinnekohta joka kesti kaikki myrskyt.
Mitä nyt kun kallio on poissa?
Katson ympärilleni enkä näe rantaa.
Mitä nyt kun jalka haparoi tyhjää?
Näet alla vain kuilun, joka kutsuu.
Mutta kuilun pohjalta erotan kasvosi.
Ne häilyvät etäisinä kuin veden katoava kalvo.
Kuvasi piirtyy mieleni pinnalle kuin utuinen kuva.
Kuin pilvi, joka on siinä aina ollut ja tulee oleva.

Kaksi vuotta tulee täyteen heinäkuun viimeinen päivä äidin kuolemasta.