Re: äitini muistolle 8.5 .2014

Lämmin osanttoni sinulle Syksynkyynel ♡

Surun käsittelyyn ei mitään oikotietä ole, joka päivä vain otetaan vastaan niinkuin se tulee ja suru on vain mukana. Rinnassa ahdistaa, päätä särkee, silmiä kirvelee, itkettää, kurkkua puristaa jne jne. Suru kulkee koko ajan mukana ja ainoa mikä lopulta alkaa auttamaan on aika.

Isäni nukkui pois viime syksynä 1.5v syöpätaistelun jälkeen ja edelleen päivittäin tulee ainakin kerran vedet silmiim tai ihan itku. Kaipaus on koko ajan läsnä, ikävä isän ääntä ja olemusta.

Anna Syksynkyynel surun olla läsnä, etene nyt sen ehdoilla kun memetyksesi on niin tuore. Surun kokemiseen ei ole oikotietä, se on vain elettävä. Tärkeää on, että et kiellä itseltäsi niitä tunteita joita tunnet, itke, huuda ja raivoa, kilju ja paru juuri niin kauan kun siltä tuntuu, elämä kantaa sinua ♡

Lämpimiä ajatuksia Sinulle ♡