Äitini taistelu elämästä loppumassa

Minun äitini on kuolemassa lähipäivinä ja tuntuu että pitää saada purkaa tätä tuskaa kirjoittamalla. Äitini sairastui helmikuun loppupuolella, ensin alkoi kova oksentelu joka johti kuivumiseen ja kaikkien vaiheiden jälkeen ja monien ambulanssikuljetusten jälkeen äitini sai maaliskuun puolivälissä tietää sairastavansa vatsasyöpää.

En voinut sitä uskoa ja varsinkin kun äiti kunto romahti totaalisesti. Hän on nyt saattohoidossa kotona ja vielä pari päivää sitten jaksoi jutella muutaman sanan. Eilen hän oli vaipunut horrostilaan ja olin jo varautunut jäähyväisiin. Häneltä otetaan tänään tippa pois ja pian hän varmaan nukkuu pois.

Tuntuu niin pahalta kun niin moni asia jäi sanomatta ja jäljelle jää vaan suunnaton ikävä. Äiti oli se joka piti minut koossa pienenä kun isäni oli hankala tapaus. Vaikka on ollut omat hankaluutensa isän kanssa niin jäljelle jää huoli myös isästä kuinka hän jaksaa.

Mutta kaikesta huolimatta on vaan jaksettava koska on oma perhe ja lapset joista pitää huolehtia. Ehkä parasta terapiaa on normaali arki ja jäähän jäljelle kaikki hyvät muistot.