Re: Kun viimeiset päivät ja sanat eivät jätä rauhaan...

Hei,

otan osaa suureen suruusi.
Voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu, koska olen menettänyt äitini kaksi vuotta sitten, hän kuoli 68vuotiaana ja isäni kuoli tänä kesänä 69vuotiaana.

Se tuska mikä sinulla on sisälläsi kestää aikansa tosi voimakkaana. Pikku hiljaa kipu ja tuska alkavat hellittää. Sitä ei voi sanoa koska, jonain päivänä...
Itse pystyn nyt puhumaan äidistäni jo ilman, että silmäni kostuvat. Isästäni en pysty. Hänen kuolemaa en oikein ymmärrä edes vielä.

Joillekkin helpotusta voi antaa jotkin rauhoittavat lääkkeet. Ehkä se olisi hyvä ajatus, että saisit nukuttua. Sitten kun ei saa nukuttua, kaikki pienemmätkin asiat alkavat tuntua suuremmilta ja ennen pitkään voit sairastua itse. Tiedän, että varmasti nyt sinulla on sellainen olo, että ei paljoa kiinnosta.
Toivon sinulle jaksamisia ja voimia.