Re: Äitiä ikävä

Hei ja osanottoni suureen suruusi.
Miten olet jaksellut nyt?

Oma äitini nukkui pois reilu viikko sitten. Levinnyt rintasyöpä, jota sairasti useamman vuoden. Turtumus, uupumus ja väsymys ovat minullekin tuttuja tunteita. Suru tuntuu äärettömän isolta. Itku helpottaa sen hetkistä olotilaa aina hiukan, mutta ei poista tätä kokonaisvaltaista ikävää, surua, tuskaa. Tämä on mitä on ja kaikki se on vaan otettava vastaan, miltä tuntuu.

En osaa vastata kysymyksiisi siitä, kauanko suru kestää. Se on varmasti kovin yksilöllistä. Itselleni on auttanut itkeminen, asiasta puhuminen, kirjoittaminen ja toiminta. Olen palannut tänään työhöni takaisin ja katson päivä kerrallaan miten jaksan siellä.

Kovasti toivon sinulle jaksamista ja voimia. Pidä huoli itsestäsi!