Re: ikävä iskää

Tiedän tunteen isäni kuoli 97 isäni oli ystävälisin ihminen mikä ikinä tunsin ja menetin rakkaan puolisoni syöpään 3 kk sitten,hän oli vain 33 vuotias ikävä ja kaipu on niin pohjaton että en pysty tekemään mitään.Hän oli sieluni kumpani,hän sai minusta aina parhaat puolet esiin aina onnelisena ja hymyilevana ihmisena teki minusta paremman ihmisen.Nyt olen pelkkä kuori siitä mitä joskus olin,olen vihainen ja katkera kun jumala vei mailman ihaniman ihmisen luotani.Sisäinen liekkini on sammunut ja tuntuu vaan siltä että ei hän tässä enää mitään elämästä ole odotetavissa.Suurin osa yhteisistä ystävistä ei soita eikä tule käymään,ihmettelen sitä ihmiset ei tiedä miten suhtautua tilanteseen ja mielumin katkaisevat kaikki yhteydet kuin näkisivät vähän vaivaa sen eteen että ystävyys säilyisi.Kaikki sanoo että päivä kerrallaan niin selviää mutta kaikki tuntuu niin ylitsepääsemätömältä.Tekisin mitä vaan jos voisin saada hänet takaisin, oma elämäni ei ole elämisen arvoista ilman häntä kaipaan häntä hirveästi.