Tuntuu että en selviä.....on niin ikävä

Hei, mieheni poismenosta on nyt mennyt vähän yli 3 kk. Ikävä ja kaipaus on niin kova että tuntuu että en koskaan selviä tästä ikävästä rakastani kohtaan. Sisällä on kova tuska ja ikävä. Odotan häntä edelleenkin kotiin, vaikka tiedän että se on vaan haavetta.

En ole käynyt kenekään ns. Ammttiauttajan luona koska haluan selvitä tästä yksin. En halua mennä itkemään viraalle ihmiselle.

Lisäksi minua rasittaa toisten ihmisten kommentit:kyllä sinä selviät. Pahinta on kun joku tulee sanomaan, että olet kuitenkin vielä nuori (en todella ole nuori 61v) ja löydät uuden elämänkumppanin. Minä en halua uutta. Olen luvannut miehelleni että olen hänelle uskollinen loppuelämäni ja tulen joskus nukkumaan hänen viereen.

Itku tulee, pitää lopettaa!