Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Vertaistukea 20-25 vuotiaasta nuoresta joka on menettänyt äitinsä/isänsä syövälle


Hei. Lämmin osanotto suruusi. Itse menetin isäni myös ruokatorvensyövälle. Isä eli vuoden diagnoosin saatuaan. Hänet leikattiin ja sai sädehoidot sekä sytostaatit. Jouluna saikin terveen paperit kunnes helmikuussa meni vuodeosatolle, koska epäiltiin, että hän on lääkeriippuvainen koska söi paljon oxynormia ja oxycontinia. Lääkärit sanoivat että ruokatorvenpoistoleikkaus on ollut niin iso leikkuu ja samalla kun hänelle rakennettiin omasta mahalaukusta uusi ruokatorvi niin parantuminen leikkuusta kestää pitkään. Hän sai aina lisää lääkkeitä mutta söi niitä aivan kamalat määrät kunnes alettiin epäillä lääkeriippuvuutta. Sitten häneltä poistettiin kaikki lääkkeet osatolla, kipu oli valtava ja hänet siirrettiin keskussairaalaan vieroitukseen osatolle. Siellä meni reilu viikko. Tehtiin kuvauksia, syöpää ei ollut, kipureseptoreiden sekaisin menoa epäiltiin, lääkkeet minimissä kunnes lauantaina kuvauksessa näkyi, että syöpä oli räjähtännyt ja isä kuoli tiistaina. Hän oli jo omissa maailmoissaan eikä tiennyt mitä tuleman pitää.. ainakin niin uskon..

Siitä on nyt aikaa reilu kaksi vuotta ja suru ja tuska on muuttunut valtavaksi ikäväksi.. Olen nyt 31v ja isä oli kuollessaan 50v.

Isälleni lupasin, että minä kyllä selviän ja hän voi lähteä, jotta pääsee kamalista kivuista eroon. Sen tuskan ja kivun näkeminen mitä isäni koki neljän päivän ajan saattohoidossa oli niin kamalaa, että toivoin hänen kuolemaansa, jotta hän saisi rauhan ja levon. Kun sitten isä kuoli ja näin hänet levollisena ja rauhallisena, nukuin itsekkin seuraavan yön paremmin kuin koko kahden viikon aikana mitä isä oli sairaalassa. Sen turvin olenkin selvinnyt, että tiedän että isä ei ole kipeä ja se on minulle tärkeintä. Vaikka oma ikävä on välillä aivan valtavaa niin silti se että isällä on kaikki hyvin on minulle tärkeintä ja sen turvin olen isän ikävästä selvinnyt pahemmin romahtamatta.

Mutta voimia sinulle ja perheellesi. Ja jos vain haluat puhua asiasta enemmän tai mitä vain niin otahan yhteyttä...

Ruokatorvensyöpä on kuitenkin niin harvinainen syöpä ettei paljon ole sen osalta kohtalotovereita , jotka ovat perheenjäsenen kyseiselle syövälle menettäneet..

Lämmöllä sinua ajatellen Jonna
Bablo | 10.6.2013 klo 09:41:45