Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äitiä ikävä

Minunkin isäni kuolemasta tulee pian vuosi.

Kertomuksesi vastaa minunkin kokemustani surun muuttumisesta. Ärsyttävä klisee " aika parantaa haavat" pitää onneksi paikkaansa. Kokonaan ei tietenkään, ikuinen kaipuu ja ikävä jää. Minäkin ajattelin, etten ikinä selviä surusta.

Edelleen tukahduttavaakin surua tulee ja suru tulee yllättävissäkin paikoissa, myös silloin kun on onnellisia tapahtumia elämässä.

Isä on kuitenkin mielessä joka ikinen päivä.
marinna | 21.6.2013 klo 09:07:03