Äidin ja miehen poismeno

Äitini kuoli levinneeseen keuhkosyöpään 2011. Hän eli taudin toteamisesta vain 10 viikkoa. Kirjoitinkin siitä aikanaan.

Vuonna 2012 tapasin ihanan miehen, turvakallion elämääni. Äidin menetys oli niin suuri asia. 2014 heinäkuussa mies sai diagnoosin, levinnyt keuhkosyöpä, solusalpaajahoidot aloitettiin, vaste non-change. Mies oli kuitenkin hyväkuntoinen rankoista hoidoista huolimatta. Uutena vuonna oikeasta silmästä hävisi näkö, tauti oli levinnyt siis myös aivoihin. Tämän jälkeen tammikuun vatsan tomografia kertoi karua: tauti levinnyt myös sisäelimiin, maksaan, haimaan, munuaisiin, vatsaonteloon ja luustoon.

Mieheni nukkui pois 12.2.2015 vain reilu puoli vuotta taudin toteamisesta. Elin painajaisen uudelleen. Ja nyt menetys tuntuu suuremmalta kuin koskaan. Oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että haluan vain nukkua ja nukkua ja nukkua.