Mieheni kuolemasta

Mieheni sitten poistui keskuudestamme vakavan sairauden murtamana 26.5,
vaikka vielä silloin luulin aikaa olevan jäljellä edes muutaman päivän.
Eipä ollut. Poistuimme lasten kanssa noin tunniksi sairaalasta syömään
ja kauppaan, kun potilaamme halusi nukkua. Hän halusi lähteä yksin, ei
jaksanut jättää jäähyväisiä, toivoi, ettemme tulisi takaisin, että hän
saisi levätä. Tulimme kyllä takaisin, mutta ehkä 15 minuuttia liian myöhään. Nyt lepää rauhassa, me täällä vain kelaamme asioita mielessämme uudelleen ja uudelleen. Arkkuun katsoessamme hän oli kuitenkin selkeästi saanut rauhan, nukkui levollisesti omissa vaatteissaan ilman tuskia. Hautajaiset on pidetty, tyhjyys valtaa alaa. Vieläkään ei jaksa
ymmärtää tätä kuoleman lopullisuutta.

Jaksamisia meille kaikille

Terkuin Marke