Oma kuolemanpelko

Äitini kuolema ja syöpä aiheutti tai nosti pintaan minulle tuhottoman kuolemanpelon, ja ennen kaikkea syövänpelon. Olen 30, joten käsittääkseni en ole kuitenkaan stereotyyppisen syöpäpotilaan iässä. Olen kuitenkin ollut vähän väliä kauhusta jäykkänä siitä, että nyt Se on minulla ja, että minun kohtaloni on sama mitä äidin kohtalo. Tästä sitten seuraa lähes paniikkikohtausmainen hätä siitä, etten halua kuolla, nyt. Olen käynyt lääkärissä, ensin vatsakipujen takia, mitään ei löytynyt. Sitten rinnassa olevan kyhmyn takia, ultrattiin tehtiin mammografia ja otettiin näyte, mitään ei löytynyt (rasvapatti, ei poistettu). Nyt koskee rintaan, ja olen jo panikoitumassa, että minulla on keuhkosyöpä, vaikka en poltakaan. Äidilläkin oli keukosyöpä. Kamalaa! Olen aika varma siitä, ettei minulla ole keuhkosyöpä, mutta pelkään pahoin, että jos tämä rintakipu jatkuu, on minun pakko mennä lääkäriin ja rauhoitun vasta kun se on tutkittu.

Onko kenellekään muulle tullut läheisen syöpäkuolemasta kuoleman/syövän pelkoa? Miten selvisitte?

Ajattelin jo mennä vyöhyketerapiaan, olisikohan siitä apua. Jotenkin pitäisi nyt päästä tästä paniikista eteenpäin. Tämä joulu oli taas paha paikka ja aktivoi kaikki ikävät asiat.