Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ....me kaikki suremme....

Hyvää iltapäivää palstalaiset.

Elämänpyörä: Syvin osanottosi pikkusiskosi poismenon johdosta. Olen hyvin surullinen siitä, että muut ihmiset ohittavat surusi. Ehkä he eivät tiedä mitä sanoa tai miten reagoida suruusi. Ehkä he eivät ole kokeneet läheisen menettämistä...

Eihän sitä surua tietenkään ymmärrä täysin, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Olen itse menettänyt äitini yli vuosi sitten ja sekin tuntuu ajoittain hyvin epätodelliselta. Alussa puhuin asiasta ihan avoimesti, mm. töissä, koska kierrän keikkalaisena. Ilmoitin aina aamulla, että niin muuten äitini on just kuollut niin ja niin monta viikkoa sitten. Se auttoi.

Toivottavasti voit jakaa surusi perheesi ja muiden läheisten kanssa. Mikäli suru ja menetys tuntuu täysin ylivoimaiselta, niin apua saa mm. terveyskeskukspsykogeilta, mielenterveystoimistosta jne. Sitä kannattaa hakea, jos ei yksin jaksa eikä yksin tarvitse jaksaa. Suru on surtava, muuten se voi jäädä sisälle isoksi möykyksi ja aiheuttaa siellä monenlaista vaivaa. Hyvä, että aiot näkyvästi surra, se auttaa sinua käsittelemään menetystäsi.

Niin, olet ihan oikeassa siitä, ettei elämä palaudu enää koskaan samaksi. Normaaliksi ajan kanssa, mutta ei enää koskaan samanlaiseksi. Elämän voima on siinä, että se jatkuu joka tapauksessa, vaikka muuttaa muotoaan. Joskus vain askel ja päivä kerrallaan.

Voimahalit ja suojelusenkeleitä sinulle. Jaksamista kovasti.
Siipi maassa | 27.11.2011 klo 15:00:03