Miksi sinä olet katkera?

Olen viime aikoina paljon pohdiskellut omaa vihaani. Olen puhunut läheisten ystävieni kanssa ja törmännyt useasti samaan asiaan. Monet kysyvät minulta olenko katkera? Kenelle olen vihainen ja miksi olen katkera?

Sisimmässäni tiedän, että on ihan normaalia olla vihainen ja katkera. Välillä on vain niin vaikea yksin jaksaa taistella sen puolesta. Taistella sen puolesta, että vielä melkein viiden vuoden jälkeen näin joulun alla minä olen vihainen ja katkera. Saan olla. Joku tai jokin jossakin päätti minun puolestani, että minun tulee kärsiä. En ollut sitä ansainnut eikä ollut äitinikään tai kaikki muut äidilleni läheiset ihmiset. Minun pitää elää sen tosiasian kanssa, että äitini on kuollut! Koko lopun minun elämääni en saa puhua hänelle, hän ei vastaa, hän ei anna neuvoja minulle tai vain halaa minua kun minulla on huono päivä.

Joten kun suurin osa ihmisistä ovat onnellisia jouluna, minä olen vihainen ja katkera! Ja minuun sattuu.. Toivoisin vain, että minun annettaisiin olla, se on ehkä ainut asia mikä minua auttaa.

Miksi sinä olet katkera?