Re: tunnelukot

Minulle kävi niin, että puolisoni kuoltua tuli kolmisen kuukautta kestävä kausi, jolloin en löytänyt itkua, elimistöni oli ihan jumissa, kaikki minussa oli pysähdyksissä, tukehduksissa. Sen jälkeen itku on tullut herkästi hyvin erilaisissa tilanteissa. Oma ymmärrykseni ei riitä käsittämään, mikä laukaisee itkun, onneksi itku vain tulee, sillä jotakinhan se purkaa minussa.

On olemassa SELMA oma-apuohjelma, googlaten löydät sen. Ohjelman avulla voi siinä vaiheessa, kun kriisin käsittely on enenevässä määrin itsessä olevaa, lähteä mukaan ohjelmaan, ei siis silloin kun kieppuu siinä trombin silmässä.

Itselläni meni puolisoni kuoleman jälkeen 10-11 kuukautta ennen kuin lähdin mukaan SELMAan. Nyt olen todella tyytyväinen asioiden etenemisestä. Kysymykset ovat ammattilaisten tekemiä, ohjaavat vaiheittain kohti selkeytymistä, käyvät läpi koettuja tuntoja ja tunnelmia. Tietoa antavat ohjetekstit ohjaavat ymmärtämään niitä vaikeuksia, mitä itsellä on ollut. Tieto selkeyttää koettua, käy läpi selviytymiskonstien moninaisuutta.

Itse olen kirjoittanut kokemaani, mutta vasta noiden SELMAn kysymysten avulla asiat aukeavat kunnolla. Kysymykset nivoutuvat toisiinsa, etenevät kriisin alusta kohti tulevaisuuteen suuntautumista. Minulle kysymykset ovat tuoneet itkua, koettujen vaikeuksien nousua pintaan, mutta sitä kautta mielestäni elämäni tilanteeseen löytyy ymmärrystä, selkeyttä, parempaa oloa joskus tulevina päivinä.