Re: Mieheni menehtyi

Toinen rankka päivä elämässäni oli mieheni hautajaiset. Muistan kyllä melkein kaiken,mutta itkin hysteerisesti koko ajan,kaikki oli kuin unessa. Hirveä ikävä nytkin. Jokapäivä saa itkeä kun postiluukusta kolahtaa nippu laskuja,niin kaikki tulee uudestaan ja uudestaan esiin. Jos ei muuta niin nyt rupes tulleen hautakivi esitteitä. Raskasta on tuokin. Ja vielä eilen piti panna perunkirjotus rumpa pyöriin. Mieheni hautajaisista jäi rauhallinen muisto. Kirkossa soittivat kappaleen : Ota minut vastaan, silloin kun minä menin poikieni kanssa laskeen kukkalaitettani. Oli minulle kaunis hetki,kuin olisin siellä luovuttanut rakkaimpani tuonne jonnekkin ylös. Seurakuntatalolla soitettiin toivomuksestani Laura Voutilaisen kappale Niinkuin meren hiekkaa vain. Halusin siinä kertoa kuinka paljon itken häntä. En ole vieläkään saanut nukuttua kunnon yö unta. Ensin valvon pitkään ja sitten vaan pyörityttää. Aina samat asiat pyörii päässä. Illat ja alku yöt on vaikeinta aikaa. Silloin tulee ikäänkuin ahistus. Aamut on parempia. Ei vaan osaa mihinkään lähteä. Viikonloppuisin oon ollut lasteni luona,mutta viikot menee nyhjöttäissä. Ei minunkaan elämällä tunnu olevan mitään merkitystä. Ei jaksa haaveilla mistään,kun ei ole mitä haaveilee. Pelottaa vain miten jaksaa.? Mikä innostais johonki.Ei edes ajatus keväästä piristä. Koko ajan on mieli vaan, miksi juuri minä jäin yksin? miksi juuri minulta vietiin puoliso. Miksi meille kävi näin? Ja silti näihin kysymyksiin ei saa vastausta.