Re: Haimasyöpä voitti

Hei,

Paljon voimia sinulle...

Kertomuksesi surustasi kuullosti kovin tutulta, menetin isäni 3 kk sitten. Leukemia eteni lopussa järkyttävän nopeasti, niin nopeasti, että lääkäritkin olivat ymmällään; isä menehtyi kahden sairaalaviikon jälkeen. Minulla on kuitenkin oma perhe, mies ja lapset, äidille tyhjyys on konkreettisempi. Suru on helpottanut, mutta tiedän jo nyt, ettei se poistu koskaan, minulla on ikävä isääni, joka menehtyi kuitenkin niin nuorena, 66-vuotiaana. Mutta äidilläni on vielä paljon vaikeampaa, hänelle elämä on tällä hetkellä vain selviytymistä hetkestä ja päivästä toiseen, hän ei odota tulevaa kesää vaan pelkää sitä, hän ei odota oikeastaan mitään, vaan toteaa joka ilta olevansa iloinen, että yksi päivä on taas ohitse ja yksi päivä vähemmän elettävänä.

Muistutan äitiäni aina siitä, että muut asiat ovat ennallaan, lapset ja lapsenlapset, sukulaiset ja ystävät. Muut asiat ovat siis hyvin. Yksi iso ja ehkä tärkein pala puuttuu, mutta muut palat ovat tallessa.

Aika varmasti auttaa kaikkein raskaimpaan suruun, mutta ikävä jää ja kaipuu toisen viereen ei varmasti poistu koskaan. Toivon kuitenkin, että äitini löytäisi taas odotuksen ja ilon elämäänsä. Samaa toivon sinulle.